Uusista toimitiloista ja kustantamon tehtävästä

Vuodenvaihteessa Aurinko muutti uusiin toimitiloihin Hakaniemeen. Elo uudessa toimistossa on vieläkin opettelua rutiineihin: askelmäärät eivät vielä ole painuneet selkäytimeen, joten välillä löydämme itsemme työtoverin työhuoneesta oman sijaan, tai vessasta, kun piti poiketa keittiössä. Varsinkin kun kahden kuukauden kuluttua muutosta jouduimme vaihtamaan samassa kerroksessa uusiin huoneisiin vesivahingon vuoksi, niin kaikki piti opetella taas uudestaan. Rutiinien ajoittaisin muuttumisen pitäisi tehdä ihmiselle hyvää, joten toivottavasti nämäkin muutokset saavat aivoissa aikaan uudenlaista kihinää.

Uusiin reitteihin opettelun ja tavaroiden vakinaisen sijoittelun miettimisen lisäksi teemme normaalityötä; vuoden 2011 tuotannon suunnittelu on jo pitkällä. Toisinaan elän jo niin vahvasti seuraavaa vuotta, että hämmästyn, kun vilkaisen päivyrin kannen vuosilukua. Ulkomaisten kustantamojen edustajia on vieraillut tämän vuoden alkupuolella tavallista tiheämmin esittelemässä omaa tuotantoaan ja tarjoamassa oikeuksia niihin. Varsinkin Lontoon kirjamessujen epäonnistuttua tuhkapöllyjen vuoksi yksi ja toinen edustaja on piipahtanut Suomessa tai ilmoittanut tulevansa pian visiitille. Monet kahvikupposet on juotu tarjontaa tutkiessa.

Annan, erään ruotsalaisen kustantamon edustajan, kanssa syntyi pitkällinen keskustelu kustantamoiden tehtävästä. Anna, joka on erittäin tyylikäs vanhempi rouva, on tehnyt töitä koko ikänsä kirjojen parissa ja tuntee suurta huolta lukukulttuurin säilymisestä. Hän korosti sitä, että kustantajilla on suuri vastuu siitä, että ihmiset viettävät aikaa kirjojen parissa. Anna näki ainoaksi keinoksi sen, että kustantajat tarjoavat tarpeeksi hyviä kirjoja, jotta lukuinnostus säilyy.

Ja nuorenahan vitsa on väännettävä. Vaikka lasten- ja nuortenkirjat eivät julkisessa keskustelussa näy samaan tapaan kuin aikuisille suunnatut kirjat, juuri niiden merkitys on keskeinen. Lapsille tulee tarjota kirjoja, jotka vetävät heidät kirjojen maailman asukkaiksi. Aikuista, joka ei lapsena ole pitänyt kirjaa kädessään, on huomattavasti vaikeampi houkutella kirjan ääreen, kuin aikuista, joka jo pienenä on saanut merkityksellisiä kokemuksia kirjoista.

Tokihan on niin, että kirja ei kustantamosta lapsen luo pääse ilman muiden aikuisten apua. Päiväkotien, koulujen ja kirjastojen merkitys kirjan luo ohjaamisessa on suuri lapsen vanhempien lisäksi. Poliittista tukea ja tahtoa edistää kirjakulttuurin säilymistä tarvitaan: tärkeitä asioita ovat koulujen ja kirjastojen määrärahat sekä kirjan verotus, kirjailijan asemasta puhumattakaan.

Terveisin Tanja